Syksyllä vietämme enemmän aikaa sisällä ja silloin kodin tavarat tulevat lähelle joko fyysisesti tai ajatuksissa. Kaappi, jonka ovi ei mene kunnolla kiinni. Laatikko täynnä ”tätä voi ehkä joskus tarvita” -tavaroita. Ja se joku esine, jonka nostat lahjoituskassiin ja palautat hetken päästä takaisin kaappiin.
Jos tavarasta luopuminen tuntuu vaikealta, et ole outo etkä saamaton. Ammattijärjestäjänä kohtaan samat esteet viikoittain ja ne ovat täysin inhimillisiä. Tässä kirjoituksessa käyn läpi yleisimmät luopumisen esteet ja konkreettisen keinon jokaisen näiden ohi. Ehdit hyvin keventää kotia ennen kuin joulu (ehkä) tuo taas uutta tavaraa.
Sisällysluettelo
Luopuminen tuntuu aivoille menetykseltä
Tunne-esteet: tunneside ja syyllisyys
Järki-esteet: säästeliäisyys ja epävarmuus
Arjen esteet: hankaluus ja päätösväsymys
Muistilista: tunnista oma esteesi
Kun esteet ovat liian isoja yksin
Luopuminen tuntuu aivoille menetykseltä
Tavarasta luopuminen on vaikeaa, koska arvioimme omistamamme tavaran arvon yläkanttiin. Ilmiötä kutsutaan omistusvaikutukseksi. Cornellin yliopiston kokeessa opiskelijat, jotka saivat sattumanvaraisesti kahvikupin, pyysivät siitä noin kaksinkertaisen hinnan siihen nähden, mitä muut olivat valmiita maksamaan (Kahneman, Knetsch & Thaler 1990).
Selitys on menetysten välttäminen: luopuminen koetaan tappiona, ja tappio painaa mielessä enemmän kuin vastaava hyöty. Kun mietit, lähteekö villapaita kirpputorille, aivosi eivät punnitse vain paitaa. Ne punnitsevat menetystä.
Toisaalta tavaran paljous ei ole neutraalia. UCLA:n tutkimuksessa naisilla, jotka kuvasivat kotiaan sotkuiseksi tai keskeneräiseksi, stressihormoni kortisolin päivärytmi oli epäedullisempi ja mieliala laski illan mittaan (Saxbe & Repetti 2010). Tutkimuksen perusteella sotkuiseksi koettu koti liittyi korkeampaan stressikuormitukseen ja heikompaan mielialaan.
Yksi asiakkaani kuvasi järjestämispäivän jälkeen tunnettaan näin:
”On taas helpompi olla omassa kodissa, kun ei ole sitä yhtä suljettua ovea, jota ei tahdo avata.”
Vinkki: Älä kysy ”mistä luovun?”, vaan ”mitä haluan pitää?”. Kun valitset säilytettävät, luopuminen tapahtuu kuin sivutuotteena, ja aivot kokevat sen valintana, eivätkä menetyksenä.
Tunne-esteet: kun tavara kantaa muistoa
Tunne-esteet ovat luopumisen esteistä herkimpiä. Niiden kanssa ei kannata kiirehtiä, mutta niiden ohi pääsee.
Tunneside: muisto ei asu esineessä
Lapsen ensimmäiset kengät, äidin kutoma liina, ylioppilasjuhlien kortit. Esine muistuttaa ihmisestä, elämänvaiheesta tai siitä, kuka itse joskus olimme. Siksi luopuminen voi tuntua muistosta luopumiselta.
Tutkimus tukee tätä kokemusta. Yhdysvaltalaistutkijat havaitsivat, että ihmiset eivät oikeastaan halua luopua tavaraan liittyvistä muistoista ja identiteetistä, vaan pelkäävät menettävänsä ne esineen mukana. Kun tutkimuksessa osallistujia kannustettiin valokuvaamaan tunnearvoinen tavara ennen lahjoittamista, lahjoituksia tehtiin enemmän kuin pelkän lahjoituskehotuksen jälkeen (Winterich, Reczek & Irwin 2017).
Keino ei ole kuitenkaan taikatemppu eikä välttämättä auta kaikkein tunnepitoisimman ja rakkaimpien esineiden kohdalla kuten esim. hääpuvun. Ja se on täysin ok: kaikesta ei tarvitse luopua.
Tunneside ei koske vain aikuisia. Eräs asiakkaani kertoi lapsesta, joka ei normaalisti luovu edes karkkipapereista. Järjestämispäivänä hän luopui itse leluista, joilla ei enää leikkinyt, kun sai tehdä päätökset omaan tahtiinsa.
Kokeile: Valitse muistoille oma, rajattu paikka, esimerkiksi yksi kaunis muistolaatikko. Kun laatikko on täynnä, uusi muisto mahtuu vain, jos joku vanha antaa tilaa. Ota kuva esineistä, joista luovut ja kirjoita kuvan yhteyteen muisto, joka niihin liittyy.
Syyllisyys – lahja on jo täyttänyt tehtävänsä
Lahja, perintö tai sukulaiselta saatu esine voi tuntua mahdottomalta laittaa eteenpäin. Luopuminen tuntuu kiittämättömyydeltä tai antajan loukkaamiselta.
Asiakastyössä näen usein saman tilanteen. Vieraat tuovat kylään tullessaan kynttiläkippoja ja koriste-esineitä, jotka eivät ole lainkaan omaan makuun. Niitä säilytetään kaapissa vuosia, koska lahjaa ja sen antajaa pitää kunnioittaa. Ja kuinka monta kertaa lahjan antaja on kysynyt niiden perään? Ei kertaakaan.
Lahjan tehtävä on välittää välittämistä. Se tehtävä täyttyi sillä hetkellä, kun lahjan antaja sai lahjan antaa, otit sen vastaan ja ilahduit ajatuksesta. Kukaan ei antanut lahjaa siksi, että se muuttuisi sinulle velvollisuudeksi.
Kokeile: Anna itsellesi lupa kiittää ja päästää irti. Sano mielessäsi ”kiitos, että ajattelit minua” ja vie esine kiertämään sinne, missä joku toinen ilahtuu siitä aidosti.
Järki-esteet: kun tavaran säilyttäminen tuntuu järkevältä
Järki-esteet ovat salakavalia, koska ne kuulostavat järkeviltä säilytettäviltä. Kukaan ei halua tuhlata rahaa tai joutua ostamaan samaa tavaraa uudelleen.
Säästeliäisyys: raha on jo käytetty
Minulla itselläni oli kerran kallis talvitakki, joka jäi pieneksi. En raaskinut luopua siitä, koska se oli maksanut niin paljon. Joka kerta kaappia avatessani takki muistutti minua huonosta ostoksesta ja se harmitti. Vasta usean vuoden päästä pystyin luopumaan siitä, kun siskoni tarvitsi lämpimän takin. Annoin sen hänelle ja helpotus oli valtava.
Ilmiöllä on nimi: uponneiden kustannusten harha. Tutkimusten mukaan pitäydymme asioissa, joihin olemme jo käyttäneet rahaa, aikaa tai vaivaa, ja taustalla on halu olla näyttämättä tuhlailevalta (Arkes & Blumer 1985). Huomaa, että raha on kuitenkin käytetty jo silloin, kun tavara ostettiin. Kaapissa roikkuva takki ei tuo sitä takaisin, mutta se vie tilaa ja mielenrauhaa joka päivä.
Kokeile: Kysy itseltäsi: ”Jos näkisin tämän kaupassa tänään, ostaisinko sen?” Jos et, tavaran arvo sinulle on jo nyt pienempi kuin sen hinta. Hyväkuntoisen tavaran voit myös myydä, jolloin osa rahasta palaa.
Epävarmuus: ”entä jos tarvitsen vielä?”
Tämä on asiakastyössäni kaikkein yleisin luopumisen este. Johto, joka saattaa ehkä sopia johonkin laitteeseen. Vaatteet, jotka ehkä mahtuvat taas pian päälle. Askartelutarvikkeet siihen hetkeen, kun aikaa joskus on.
Yksi asiakasperhe kuvasi tilannetta osuvasti: kahdestaan he olisivat jääneet pohtimaan jokaikistä esinettä, ”tarvitaanko tätä nyt, entä joskus tulevaisuudessa”, ja aika olisi hukkunut yhteen kaappiin. Ulkopuolinen apu nopeutti päätöksiä ratkaisevasti.
Epävarmuus on harvoin vaarallista: useimmat ”entä jos” -tavarat ovat helposti korvattavissa, jos tarve joskus tulee.
Kokeile näitä kolmea kysymystä:
Milloin viimeksi käytin tätä?
Mitä tekisin, jos tätä ei olisi?
Saisinko tilalle helposti vastaavan, esimerkiksi lainaamalla, kirjastosta tai alle 20 eurolla?
Jos päätös tuntuu silti liian isolta, käytä ”ehkä”-laatikkoa, jonka ohjeet löydät oppaastamme Kodin järjestäminen – mistä aloittaa?
Arjen esteet: kun luopuminen on vain liian työlästä
Kaikki esteet eivät liity tunteisiin tai ajatteluun. Joskus luopuminen jumittuu yksinkertaisesti siihen, että se on vaivalloista.
Hankaluus: lahjoituskassi eteisen nurkassa
Päätös on tehty, mutta tavara ei lähde. Lahjoituskassit odottavat eteisessä viikkoja, myytävät odottavat kuvaamista ja vanha tulostin odottaa, että joku selvittää, minne elektroniikka viedään.
Yksi asiakkaani kuvasi juuri tätä palautteessaan. Hänen mukaansa karsimisen jälkeen tavaroiden saaminen ulos kotoa on se kaikkein vaikein osa: lahjoituslaatikot jäävät helposti lojumaan kuukausiksi. Järjestämispäivänä kaikki poistuva tavara lähti talosta samana päivänä, ja hän oppi samalla, miten elektroniikasta pääsee eroon turvallisesti.
Kokeile: Päätä jo ennen karsimista, minne tavara menee ja milloin. Varaa kalenterista aika viedä kassit kierrätykseen heti karsimisen päätteeksi. Lue lisää oppaasta Tavara kiertämään ja käyttöön, jossa käydään läpi, milloin kannattaa myydä ja milloin lahjoittaa.
Päätösväsymys: kun jokainen esine vaatii päätöksen
Karsiminen on päätöksentekoa, esine kerrallaan. Yhdessä vaatekaapissa voi olla satoja pieniä päätöksiä ja jossain vaiheessa päätösten tekemisen kyky yksinkertaisesti loppuu. Silloin kaikki alkaa näyttää ”vielä tarpeelliselta”, tai koko projekti jää kesken.
Kokeile:
Aloita helpoista asioista, kuten rikkinäisistä tavaroista ja parittomista sukista, ja jätä tunnepitoiset esineet viimeiseksi.
Keskity yhteen alueeseen kerrallaan. Älä harhaudu edes viemään tavaroita paikoilleen kesken karsimisen.
Pidä karsimisrupeamat lyhyinä ja lopeta ennen kuin väsyt.
Hyödynnä valmiita kysymyksiä postauksesta Säästää – vai karsia?
Muistilista: tunnista oma esteesi
Kun jokin esine ei lähde, kysy itseltäsi, mikä este on kyseessä. Jo esteen nimeäminen helpottaa.
Tunneside: Pidänkö kiinni esineestä vai muistosta?
Syyllisyys: Kenen odotuksia tässä oikeastaan täytän?
Säästeliäisyys: Ostaisinko tämän tänään?
Epävarmuus: Saisinko tilalle helposti vastaavan?
Hankaluus: Tiedänkö, minne tämä menee ja milloin?
Päätösväsymys: Olenko liian väsynyt päättämään juuri nyt?
Kun esteet ovat liian isoja yksin
Joskus esteitä on monta päällekkäin, eikä oma energia riitä. Silloin ammattijärjestäjä on neutraali kumppani, joka kulkee rinnalla. Ammattijärjestäjä ei tee päätöksiä puolestasi eikä heitä tavaroitasi pois. Me autamme sinua tunnistamaan, mikä este juuri sinun kohdallasi on kyseessä ja löytämään keinon sen ohi.
Moni asiakas kertoo jännittäneensä ja jopa hävenneensä kotiaan etukäteen. Yksi heistä kirjoitti jälkikäteen näin:
”Vaikka itselläni oli paljon jännitystä ja häpeää ennen sovittua järjestyspäivää, osoittautuivat ne kuitenkin täysin turhiksi. […] Hetkinä, jolloin teki mieli luovuttaa ja jättää järjestäminen kesken, teiltä sai hienosti apua jatkaa.”
Ammattijärjestäjän kanssa:
tunnistat omat esteesi ja niiden taustalla olevat ajatukset
teet päätökset nopeammin, kun joku pitää fokuksen yhdessä alueessa
saat poistuvan tavaran oikeaan paikkaan, usein jo samana päivänä
opit taidon, joka kantaa myös järjestämispäivän jälkeen
Se viimeinen kohta on monelle se tärkein. Kuten yksi asiakas totesi: ”Hannan lähdettyä innostuin järjestelemään paikkoja vielä lisääkin, eikä keittiöni ole ikinä ollut näin järjestyksessä.”
Yhteenveto
Tavarasta luopuminen on vaikeaa, koska aivot kokevat sen menetyksenä, ei siksi, että sinussa olisi jotain vikaa. Kun tunnistat esteen, olet jo puolimatkassa:
Tunneside: muisto säilyy, vaikka esine lähtee
Syyllisyys: lahja täytti tehtävänsä jo annettaessa
Säästeliäisyys: raha on käytetty, tila ja mielenrauha eivät
Epävarmuus: useimmat ”entä jos” -tavarat ovat helposti korvattavissa
Hankaluus ja päätösväsymys: päätä tavaran osoite etukäteen ja aloita helpoista
Syksy on hyvä hetki keventää kotia, ennen kuin joulu tuo (ehkä) uutta tavaraa ja vuosi vaihtuu. Aloita yhdestä laatikosta tänään.
Haluatko tukea luopumiseen? Varaa maksuton alkukartoitus puhelimitse. Käymme yhdessä läpi tilanteesi ja mietimme, millainen apu sopisi sinulle parhaiten. Sinun ei tarvitse tietää vastauksia etukäteen.
Et ole vielä varma? Tee etusivulla Tavaratesti, joka perustuu Suomen ammattijärjestäjät ry:n kehittämiin kysymyksiin. Saat heti tuloksen ja jatkoehdotukset tilanteeseesi.
Lähteet
Arkes, H. R. & Blumer, C. (1985). The psychology of sunk cost. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 35(1), 124–140. DOI: 10.1016/0749-5978(85)90049-4 · Google Scholar
Kahneman, D., Knetsch, J. L. & Thaler, R. H. (1990). Experimental tests of the endowment effect and the Coase theorem. Journal of Political Economy, 98(6), 1325–1348. DOI: 10.1086/261737 · Google Scholar
Saxbe, D. E. & Repetti, R. (2010). No place like home: Home tours correlate with daily patterns of mood and cortisol. Personality and Social Psychology Bulletin, 36(1), 71–81. DOI: 10.1177/0146167209352864 · Google Scholar
Winterich, K. P., Reczek, R. W. & Irwin, J. R. (2017). Keeping the memory but not the possession: Memory preservation mitigates identity loss from product disposition. Journal of Marketing, 81(5), 104–120. Penn State -tietokanta · Google Scholar